Rasia oli kyllä muuttunut sitten viime vuoden, konvehteja ei ollutkaan enää yhtä paljon erilaisia kuin ennen. Mutta hyvä rasia silti edelleen. Torstai-ilta siis oli vapaata, joten söin kahvin kanssa konvehteja oikein urakalla. Rangaistuskin moisesta rietastelusta tietenkin seurasi, ensin hillitön sokerihumala, sitten hirveä väsymys ja sydämentykytystä. Eli ei mitään vaarallista, mutta epämukavaa silti. Iltauniksi meni...

Perjantaina rasiasta oli vielä puolet jäljellä, joten edellisestä päivästä mitään oppimattomana päätin ottaa vapaaillan uusiksi. Tällä kertaa vähän maltillisemmin, ei tullut edes huono olo. Silleen jänniä nämä repsahdukset, että vaikka niitä on kiva välillä tehdä, niin silti tavalliseen karppailuun palaaminen on sekin oikein mukavaa eikä tunnu ollenkaan vaikealta. Ja mikä parasta, painonlaskuun näillä ei näytä olevan sen kummempaa vaikutusta.

Suklaakonvehtien valmistusainelista on muuten murheellista luettavaa: kovetettua kasvirasvaa eli aika pomminvarmasti noita herkkuja nauttimalla saa paitsi yliannoksen sokeria myös transrasvoja sisuksiinsa. Huoks! Pakkoko joka tuuttiin on tunkea kovetettua kasvirasvaa nykyisin? Miksi vanhat kunnon kerma ja voi eivät kelpaa?

Lidlissä oli taas vaihteeksi kivennäisvettä vaivaiset 39 senttiä puolentoista litran pullo. Hamstrasin vaivaiset 48 pulloa. :) Tässä välillä jatkuvan vedenjuonnin seurauksena aloin olla jo suonenvetoherkkä, kivennäisvettä juomalla tuokin kiusa on hellittänyt. Mutta eipä ihme jos liiallinen vedenjuonti huuhtelee pois vähän tarvittaviakin aineita, juon kuin kameli. Paitsi siksi että välillä käyn aivan ilmeisesti ketoosissa ja sehän kuluttaa nesteitä myös sen takia, että lypsettävänä lehmänä myös maidontuotannon ylläpitäminen vaatii extranesteytystä.

Eilen tein kinkkupiirakkaa, oli todella herkkua!

Kinkkupiirakka

Pohja:
80 g voita
80 g mantelijauhoja
150 g juustoraastetta

Täyte:
150 g (palvi)kinkkua paloiteltuna
1 paprika kuutioituna
reilusti juustoa
2 kananmunaa
pitkä loraus kermaa (ehkä 1 dl?)
vähän maitoa
mustapippuria tai yrttimausteita

Sekoita pehmeään voihin mantelijauho ja juustoraaste. Taputtele piirakkavuoan pohjalle, paista 175 asteisessa uunissa 10 min. Lado pohjan päälle pilkottu kinkku, paprika ja juustoraaste. Sekoita kananmunat, kerma, maito ja mausteet ja kaada varovasti täytteen päälle. Paista vielä puolisen tuntia tai kunnes juustoraaste saa vähän väriä.

***

Erityisesti pohja on hyvä, moni piirakkahan on ilman vehnäjauhopohjaa karppia jo tavisresepteissäkin.

Uusi vaaka tuli lopultakin ja heti piti päästä koittamaan. Ihme ja kumma, toisin kuin yleensä käy, niin vanha vaakani näytti puoli kiloa enemmän painoa kuin uusi. Ei ollenkaan huono juttu. Tänä aamuna vanha vaaka näytti tasakymppejä, uudella vaa'alla olisin jo piipahtanut ensimmäisen kerran uusilla kymmenluvuilla...

Viisi omituista tapaa... Blogin aiheeseen liittyen taidan tyytyä ruoka-aiheisiin omituisuuksiin.

1. Syön enemmistön mielestä omituisesti, kun en usko lou-fättiin ja ruisleipään.

2. Joskus muinaisina aikoina erityistä herkkuani oli näkkäri, jonka päälliseksi levitin voita ja sinappia.

3. Melkein inhoan ketsuppia.

4. Äitini siivoaa vieläkin minulle pihvit kalvoista ja rustoista, jos aterioi kanssani.

5. Syön ruoan laji kerrallaan enkä sotke niitä keskenään. (miehen mielestä tämä on äärimmäisen omituinen tapa)

Omituista on myös se, etten jaksa haastaa ketään. ;D

Tänään kokeilin miten voisin itse tehdä karppisuklaata kookosrasvaan, jota pidetään terveellisenä rasvana. Tiedä nyt sitten onko tuo kaupasta ostettava Kookos-rasvaköntti niin terveellistä, ainakin se on puhdistettua.

Suklaa
50 gr kookosrasvaa
2 dl kaakaojauhetta (van Houten tai muu vastaava)
0,5 ml steviajauhetta
5 ml vaniljauutetta

Sulata kookosrasva varovasti kattilassa, ei tarvitse kuumentaa. Sekoita joukkoon muut aineet ja pursota karkkimuotteihin tai tee kuten minä: voitele lautanen ja kaada seos siihen. Tulos on aika tummaa ja makoisaa, kuopus yritti syödä kattilan...

Jostain syystä tänään on suklaa maistunut. Olen syönyt melkein puoli levyä Maraboun Dark Premiumia ja vieläpä annoksen Mascarponesuklaavaahtoa. :O Mikä lie iskenyt, yleensä pala suklaata kahvin kanssa riittää hyvin. Toisaalta työasioiden ja nuorimmaisen lapsen sairastelujen takia olen hermostunut, ehkä se näkyy syömisissäkin? Pitäisi vain opetella, että mielialan ei tarvitse vaikuttaa syömiseen. Eihän siitä yhtään parempi olo tule, vaikka söisikin vähän normaalia enemmän suklaata. Onneksi sentään tuon Maraboun herkun hiilarimäärä on suklaaksi aika kohtuullinen ettei tässä nyt sentään täysin mennä ojasta allikkoon. Voisinkin kirjata päivän syömiset.

Lounas:
jäävuorisalaattia
puolikas punainen paprika
2 keitettyä kananmunaa
50 g täysrasvaista fetaa

Päivällinen:
2 Wilhelm juustomakkaraa
vähän kukkakaalimuussia
salaattia
pari palaa suklaata

Iltapala:
Mascarponesuklaavaahtoa
pari palaa suklaata
pähkinöitä
meetvurstia

Hmm, ei tuo nyt NIIN pahalta kirjoitettuna näytä, mutta iltapalaankin olisi ehkä voinut sisällyttää jotain vihreää... ;) Syytän suklaahimoa. :D

Sitruunainen omenavaahto
4 annosta

4 hapanta omenaa
1 ml steviajauhetta
1, 5 dl vettä
5 liivatelehteä
1 sitruuna
1 dl kuohukermaa

Pistä liivatteet likoamaan kylmään veteen. Kuori ja lohko omenat kattilaan, kaada päälle vesi. Pese sitruuna huolellisesti ja raasta kuori. Purista mehu. Kiehauta kunnes omenat ovat soseutuneet, mausta steviajauheella. Puristele liivatteet ja sekoita ne omenoiden joukkoon. Lisää myös sitruunamehu ja raastettu sitruunankuori. Jäähdytä hetki, vatkaa kerma ja sekoita se joukkoon. Kaada kulhoihin tai tarjoilukulhoon. Anna hyytyä jääkaapissa nelisen tuntia.

Steviaa olisi saanut olla jopa vähemmän! Tosin hyvin maistui miehelle ja lapsille, mutta minusta olisi ollut parempaa vähemmän makeana. Enimmät hiilarit tuossa tulevat tietenkin omenoista. Jos katsoo voivansa syödä silloin tällöin omenan, niin sitten tuo on mahdollista mahduttaa karpinkin ruokavalioon?

Pinaatti-fetamunakas
pari kuutiota pinaattia pakkasesta
sopiva kasa fetakuutioita
2 isoa kananmunaa
loraus kermaa

Sulata pinaattia hetki mikrossa, pieni fetakuutioita vähän haarukalla. Sotke kaikki ainekset kulhossa keskenään ja paista voissa paistinpannulla. Nauti kasvisten kera.

Hmm, ei olekaan hetkeen tullut syötyä aamiaiseksi pekoni, pitäisikin herkutella ensi viikonloppuna. Ei tästä Atkinssonin tappokuurista mitään tule, jos ei kerran pekoniakaan muista syödä... ;)

Päiväruoaksi hauduttelin rakkaudella Chicken Kormaa ja lisukkeeksi Mausteista kukkakaalia. Reseptit todennäköisesti löytyvät jostain varhaisemmista postauksista tai ainakin Herkkupepuista. Intialainen ruoka on hyvää, tykkään mausteista. Varsinkin kun nykyisin minulla on Tupperwaren maustemylly, joten saan itse rouhittua mausteet, maut säilyvät paremmin, jos ei tarvitse säilytellä valmiiksi jauhettuja mausteita.

Pelailimme miehen kanssa lautapeliä ja siinä tuli samalla rouskuteltua kahvin seuraksi pistaasi-pähkinöitä, joten iltapala venähti myöhäiseksi. Juustopainotteiseksi meni, leipäjuustoa, pari siivua ihan tavisjuustoa, pari palaa Camembertia ja kaksi siivua meetvurstia. Mutta aika herkku päivä syömisten suhteen kaiken kaikkiaan. Eipä ihme että tykkään karppaamisesta! ;D

Joka tapauksessa suurimman osan joulukuuta paino junnasi paikoillaan, mutta tänään olikin vaaka taas heilahtanut alas päin. Ihan niin kuin odotinkin, sillä tämän viikon kruunasi töihin paluun lisäksi myös kuukautiset. :P Ennen kuukautisia painoni ei yleensä hievahdakaan tai jos liikahtaa niin ylös päin, mutta mokoman riesan alettua nesteet lähtevät liikkeelle ja vaakakin kiittää. Edellisten laihdutusprojektien aikana tämä äkillinen painonpudotus on yleensä ollut myös pysyvä eli samoja kiloja ei tarvitse enää kantaa ennen seuraavia kuukautisiakaan. Kyllä naisen keho onkin jossain suhteissa ärsyttävä, miehillä ei tämmöisiä hormoneista johtuvia jumituksia ole. Tosin... En kyllä tahtoisi olla mies. Vaikka ne mokomat laihtuvatkin helpommin!

Tilasin jopa uuden vaa'an. Tuo meidän vanha on joku mikä lie vaaka, jonka punnitustuloksiin en välttämättä luota. Valitettavasti monet kertovat, että kun taloon ostetaan uusi vaaka, myös paino hyppää helposti muutaman kilon. Vanhat vaa'at saattavat olla liiankin ystävällisiä tuloksia kertoessaan... Toivon totisesti että näin ei käy... Vaikka toisaalta, nehän ovat kuitenkin vain lukuja.

Tänään on loppiainen ja päätin jälleen kerran ottaa pienoisen yläkarppihypyn suklaakonvehtien merkeissä. Enkös olekin kiltti, miehen ei tarvitse rouskutella yksin kaikkia joululta jääneitä konvehteja. ;) Jännä miten nämä suunnitellut repsahdukset eivät muuta karppaamisen kokonaisuutta mihinkään, vaikka joskus on ihan kiva napostella myös noita vanhoja herkkuja, niin silti niistä kieltäytyminen on helppoa sekin. Minä itse voin päättää haluanko vapaata vai enkö. Tosin en kyllä koe normaalia karppaamistakaan mitenkään rajoittavana, vaikka esim. suklaakonvehdit eivät tavalliseen karppipäivään kuulukaan. Eiväthän ne kuulu mihinkään muuhunkaan tasapainoiseen ruokavalioon kuin erikoisherkkuna. Arki ja tavallinen ruoka on kuitenkin parasta, erikoisherkku silloin tällöin on kuitenkin kivaa vaihtelua. Varsinkin kun mopo ei tunnu karkaavan käsistä, vaikka en pingottaisikaan koko ajan.

Evässalaatti

jäävuorisalaattia
paprikaa
kurkkua
2 keitettyä kananmunaa lohkottuina
Fetaa

Oli tosi hyvää, pitää tehdä toisenkin kerran. Mies otti omaansa vain yhden kananmunan, mutta sehän ei laihdutakaan... ;)

Aaminen oli kotona reippaasti vettä ja töissä mustaa kahvia. Ei ollut nälkä, joten ei sen enempää. Tavisaikoinakaan ei tullut usein syötyä pahemmin aamiaista. En viitsi syödä puolinukuksissa, eikä kiireessä voi nauttiakaan, varsinkaan kun ei ole nälkä. Töihin varasin evääksi eilen tälle päivälle valmiiksi tekemääni kesäkurpitsa-jauheliha-koskenlaskija-laatikkoa, ihan karppia. Lisukkeeksi porkkana- ja lantturaastetta ja jos nälkä olisi yllättänyt kesken oli hiukopalana yksi keitetty muna ja pussinpohjat maapähkinöitä. Nälkä ei yllättänyt, työkaveri yllätti ja pyysi mukaansa ulos syömään. No problemo, onnistuu se ulkona syöminen karpistikin. Kebab salaatilla on oikein maukasta ja karppia. Eväät jäi syömättä.

Ja niin jäi muuten se kesäkurpitsahässäkkäkin, mies oli unohtanut sen aamulla keittiön pöydälle. Että ottaa päähän, niin paljon ruokaa pilalle. Eikä ole ensimmäinen kerta eikä taatusti viimeinenkään. Riepoo, että aikuista miestä pitäisi kaitsea ja tarkistaa jäljet. :P Mies sitten yritti paikkailla laittamalla tonnikalasalaattia eli kiinankaalia, tonnikalaa, paprikaa, herneitä, keitettyä kananmunaa ja juustomurenia. Hyväähän sekin oli. Olo on kuin syöttöpossulla, kun on tullut syötyä peräti kaksi ateriaa. Huomenna en ota edes eväitä, todennäköisesti vuorossa on ulkona syöminen toisen työkaverin kanssa. Aion ehdottaa kiinalaista, jätän riisin syömättä ja syön vain kasvikset ja lihat... Lienee riittävän karppia?

Saa nähdä miten jatkossa syömiset järjestyy, en yleensä syö ulkona vaan otan eväät mukaan. Evääthän on helppo tehdä karpistikin. Kaikenlaiset salaatit terästettynä proteiinilisällä ovat erittäin nam. Eli kasviksia, tonnikalaa, raejuustoa, fetaa, kananmunaa nyt ainakin... Vain mielikuvitus on rajana.