Karppaus on takana nyt kaksi viikkoa, aika tehdä jonkinlaista välitilinpäätöstä?

Ajatuksena oli aluksi kokeilla karppaamista viikko, mutta kun olo oli hyvä niin jatkoin samaa rataa. Nyt kahden viikon kohdalla tuntuu entistä enemmän siltä, että karppaaminen on minun tapani syödä jatkossakin. Aina. Varmasti joskus tulen pyrähtelemään hiilarihoukutustenkin pariin, mutta ajatus paluusta vanhaa sokerikierteeseen ei todellakaan kiehdo.

Tässä vaiheessa olen keskittynyt syömään tavallista ruokaa, en ole edes vilkaissut karppiherkkujen puoleen. Niitäkinhän löytyy. Pähkinät ja marjarahkat riittävät herkuiksi tässä vaiheessa. Etsin vielä intohimoa lihansyömiseen, sekin puoli on onneksi alkanut helpottaa. Muu perhe syö tavallisesti, mutta osittain hekin nauttivat karppilisukkeitani. Ihan kiva niin! Karppiruoka ON maittavaa, on mukava rouskutella tuoreita kasviksia. Eivätkä ne kypsytetyt lisukkeetkaan hullummalta maistu.

Painavin syy, mikä puhuu karppaamisen puolesta, on ehdottomasti parantunut olo. Jaksan paljon paremmin kuin ennen, enää päivät eivät ole jatkuvaa vuoristorataa hetkellisen pirteyden ja väsähtämisen välillä. Nautin myös täysillä siitä, että minulla ei ole jatkuva (makean)nälkä. Sitä tunnetta on varmasti vaikea selittää sellaiselle, joka ei ole kärsinyt jatkuvasta syöpötyskierteestä. On ihanaa olla vapaa makeanhimosta.

Miinuksiakin löytyy, mutta onneksi ne helpottavat ajan myötä. Aluksi oli hirveän vaikea keksiä karppia syömistä ja aikaa kului miettimiseen. Nyt jo vähitellen helpottaa, toki ruoanlaitosta on vieläkin vähän enemmän vaivaa kuin ennen. Kyllä vaan ne makaronit on helpompi heittää kattilaan kuin pestä ja pilkkoa kasviksia. Mutta kumpi onkaan maistuvampaa? :) Rahaa karppiruokaan uppoaa huomattavasti enemmän, on järkyttävää, mitä tuoreet kasvikset maksavat! Tosin osittain rahaa säästyy, sillä herkkuja ei onneksi enää tarvitse ostaa samaa tahtia kuin aiemmin. Miehen karkkipussit säilyvät päiväkausia, ennen tahti oli helposti pussi per päivä. Hulluutta!

***

Tänään oli varsinaisella ruoalla juustopihvejä.

juustoa, josta saa leikattua viipaleita
kananmunaa
lesettä, Kuidukas
mausteita, suolaa

Leikkaa juusto paksuiksi viipaleiksi, n. 1 cm. Riko kananmuna syvälle lautaselle, vatkaa haarukalla rakenne rikki. Tee toiselle lautaselle lese-mausteseos. 1 dl lesettä riittää aika pitkälle. Pyörittele juustoviipale ensin kananmunassa ja sitten leseessä. Tein leseleivityksen kahteen kertaa, mutta ilmeisesti yksikin kerta olisi riittänyt. Paista runsaassa voissa kunnes juusto alkaa karkailemaan leivityksen sisältä ja lastalla juustopihviä painettaessa, sisus tuntuu pehmeältä ja liikkuvalta.

(desissä Kuidukasta on alle 7 g imeytyvää hiilihydraattia eli huomattavasti karpimpi vaihtoehto perinteiselle korppujauho leivitykselle)