Jostain kumman syystä aloitin punnitsemisen perjantaisin, loogisempaa olisi punnita täysien karppiviikkojen kohdalla? Vai olisiko se miesten logiikkaa, naisten logiikalla tämä voi olla hyvinkin viisasta? ;)

Joka tapauksessa suurimman osan joulukuuta paino junnasi paikoillaan, mutta tänään olikin vaaka taas heilahtanut alas päin. Ihan niin kuin odotinkin, sillä tämän viikon kruunasi töihin paluun lisäksi myös kuukautiset. :P Ennen kuukautisia painoni ei yleensä hievahdakaan tai jos liikahtaa niin ylös päin, mutta mokoman riesan alettua nesteet lähtevät liikkeelle ja vaakakin kiittää. Edellisten laihdutusprojektien aikana tämä äkillinen painonpudotus on yleensä ollut myös pysyvä eli samoja kiloja ei tarvitse enää kantaa ennen seuraavia kuukautisiakaan. Kyllä naisen keho onkin jossain suhteissa ärsyttävä, miehillä ei tämmöisiä hormoneista johtuvia jumituksia ole. Tosin... En kyllä tahtoisi olla mies. Vaikka ne mokomat laihtuvatkin helpommin!

Tilasin jopa uuden vaa'an. Tuo meidän vanha on joku mikä lie vaaka, jonka punnitustuloksiin en välttämättä luota. Valitettavasti monet kertovat, että kun taloon ostetaan uusi vaaka, myös paino hyppää helposti muutaman kilon. Vanhat vaa'at saattavat olla liiankin ystävällisiä tuloksia kertoessaan... Toivon totisesti että näin ei käy... Vaikka toisaalta, nehän ovat kuitenkin vain lukuja.

Tänään on loppiainen ja päätin jälleen kerran ottaa pienoisen yläkarppihypyn suklaakonvehtien merkeissä. Enkös olekin kiltti, miehen ei tarvitse rouskutella yksin kaikkia joululta jääneitä konvehteja. ;) Jännä miten nämä suunnitellut repsahdukset eivät muuta karppaamisen kokonaisuutta mihinkään, vaikka joskus on ihan kiva napostella myös noita vanhoja herkkuja, niin silti niistä kieltäytyminen on helppoa sekin. Minä itse voin päättää haluanko vapaata vai enkö. Tosin en kyllä koe normaalia karppaamistakaan mitenkään rajoittavana, vaikka esim. suklaakonvehdit eivät tavalliseen karppipäivään kuulukaan. Eiväthän ne kuulu mihinkään muuhunkaan tasapainoiseen ruokavalioon kuin erikoisherkkuna. Arki ja tavallinen ruoka on kuitenkin parasta, erikoisherkku silloin tällöin on kuitenkin kivaa vaihtelua. Varsinkin kun mopo ei tunnu karkaavan käsistä, vaikka en pingottaisikaan koko ajan.