Lupa retkeillä hiilarimaassa jatkui vielä tänään, mutta koska hiilarimaa on täysin yliarvostettu lomakohde, käväisin siellä vain napsimalla vähän piparitaikinaa leipoessa ja yhden valmiin piparin. Nyt saavat piparit puolestani olla, en niistä ole ennenkään ihmeemmin perustanut ja nyt vieläkin vähemmän. Ei tehnyt yhtään pahaa jättää napsimatta suklaata ja sipsejä, vaikka muut niitä nauttivatkin. Kun ei tee mieli niin ei tee mieli. Ihmeellistä! Ero entiseen aikaan on todella iso, ennen mussutin ja mussutin. Nyt minun ei tarvitse, ei ole mielitekoa.

Aterioita tuli syötyä vain aamiainen ja nouto-kebab. Iltapalaa en enää jaksanut, tulin kebabista niin täyteen. Tuplaliha salaatin kera on tosi täyttävää!

Sain kaksi levyä Lindtin tummaa suklaata, 99 %:sta. Olin lukenut, että kyseinen suklaa on aika karvasta, joten yllätys oli melkoinen. Kahvin kanssa yksi pala tuota herkkua oli oikein makoisaa. Makeaa ei todellakaan, mutta ei millään muotoa karvastakaan. Lähinnä maku oli kuin tummassa kaakaossa. Pakkauskin on mukavan ylellinen ja palakoko juuri sopiva, palat ovat nimittäin aika pieniä. Ihanaa kun makoisia kahvihetkiä tuon herkun kera on vielä paljon jäljellä!

Vaikka hiilarimaasta en ihmeemmin välitä, aion palata kyseiseen yliarvostettuun lomakohteeseen kuitenkin jouluna joulusuklaiden merkeissä. Saa nähdä onko pettymys yhtä suuri kuin tällä kertaa. Nyt on mukava palata taas täysin karppiin elämään pariksi päiväksi. Syöminenhän oli karppia koko viikonlopukin, ainoastaan ei-karppien herkkujen napsiminen oli hiilarihoukutuksia. Jotka eivät siis tepsineet. Mitään himoja ei jäänyt, tästä on hyvä jatkaa. Uskomatonta miten lyhytkin karppaus voi tehdä hiilarihirmulle, olen onnekas kun karppaaminen on lopultakin antanut minulle kohtuuden ja ihan itsestään toimivan kontrollin ruokaan ja herkkuihin.